Suostumus hygieniasta huolehtimisessa ja lääketieteellisissä tutkimuksissa

Mutta entä jos lapsi ei anna ottaa verikoetta tai vaihtaa kakkavaippaa?

Nämä on yleisiä mutta-kysymyksiä silloin, kun puhun suostumuksesta lasten kohdalla. Emme voi pakottaa lasta väkisin emmekä toisaalta voi vain kohauttaa hartioita ja todeta, että ei sitten, se olisi laiminlyöntiä.

Miten sitten samanaikaisesti opettaa, että aitoa suostumusta ei voi antaa, jos toinen ensin houkuttelee, suostuttelee, lahjoo tai maanittelee, ja kuitenkin neuvotella lapsen kanssa hänelle tärkeiden toimenpiteiden suorittamisesta? On tärkeää, että lapsi ymmärtää milloin jokin kosketus on perusteltua ja tarpeellista silloinkin kun hän ei sitä lähtökohtaisesti haluaisi, ja milloin joku koskee asiattomasti.

Esimerkki 1 – Kakkavaippa

Taaperon vaipassa on haiseva kakka ja kysyt häneltä voisitteko mennä vaihtamaan vaipan. Taapero ei tästä ehdotuksesta ilahdu, vaan panee vastaan joko sanallisesti, karkaamalla tai sylissäsi ollessaan rimpuilemalla. Aikuisena kuitenkin tiedät, että kakka ei voi muhia tuntikaupalla pyllyn ihoa vasten ja puhdas peppu on lapsen etu.

Kuulet lasta ja kerrot huomaavasi, miten peppupesu ja vaipanvaihto selvästi ovat asioita, joista hän ei niin pidä. Kerro, miten muhiva kakka aiheuttaa ihottumaa ja kutinaa ja iho voi olla tosi kipeä, jos peppua ei pese ajoissa. Lisäksi kakasta voi mennä pippeliin tai pimppiin pöpöjä, joita ei ole tarkoitettu sinne ja se voi aiheuttaa tulehduksia.

Tarjoa lapselle mahdollisuutta riisua vaippa itse vessassa/kylpyhuoneessa. Jos kakka kiinnostaa häntä, voitte yhdessä tutkia sen koostumusta samalla, kun kakka plumpsautetaan vaipasta pönttöön. Voit myös samalla esitellä pottaa ja pyttyä mahdollisuutena käydä kakalla.

Mikäli lapsi tykkää kylpyleikeistä ja kylpy on mahdollista toteuttaa, hänelle voi luvata kylvyn sen jälkeen, kun vaippa on otettu pois ja kakat pesty pepusta. Hänen voi antaa myös itse pestä peppunsa suihkussa.

Mikäli teidän on mahdollista käyttää kestovaippoja, voisiko vaipanvaihtotilanteet helpottua, jos lapsi saisi valita mitä väriä tai kuosia laitetaan seuraavaksi päälle?

Vaipanvaihtotilannetta voi helpottaa myös lauluilla ja loruilla, yleinen improvisoitu hassuttelu pelastaa taaperoiden ja vähän isompien kanssa monenlaiset tilanteet.

Mikäli hygieniasta huolehtimiseen liittyvät tilanteet ovat aina vastenmielisiä lapselle, voi harkita myös jonkinlaisen tarrasysteemin aloittamista, eli jokaisesta onnistuneesta pesusta saa tarran ja kymmenen pesun jälkeen esim. jonkun mukavan yhteisen puuhan. Kannattaa tietenkin myös miettiä, voiko näihin tilanteisiin liittyä jotain aistiyliherkkyyksiä ja miten välttämättömät hommat saisi hoidettua.

On myös hyvä muistaa, että monelle lapselle inhottava hiustenpesu ei ole tarpeellinen moneen vuoteen ja sittenkin kun hiuksia aletaan pestä, shampoopesua ei tarvitse joka pesulla hoitaa, ei välttämättä edes joka viikko.

Esimerkki 2 – Lääketieteellisen tutkimuksen suorittaminen

Lapselle on tehtävä lääketieteellisesti perusteltu toimenpide tai tutkimus kuten näytteenotto tai ihon tutkiminen. Lasta on tärkeä valmistella tilanteeseen etukäteen katsomalla esimerkiksi sairaaloiden tarjoamia videoita lapsipotilaille, lukemalla sopivaa kirjaa tai leikkimällä tutkimustilannetta vaikkapa pehmoleluilla.

Lapselle kerrotaan, miksi tutkimus/toimenpide tehdään, miten se tehdään ja mitä mahdollisia vaihtoehtoja on tarjolla. Kaikkiin asioihin lapsi ei voi vaikuttaa, mutta hänen olisi hyvä antaa valita aina kun mahdollista (esim. minkäkuosinen laastari laitetaan pistokohtaan). Lapselle kerrotaan millaisia tuntemuksia on mahdollisesti odotettavissa ja puudutelaastaria käytetään aina kun mahdollista. Miettikää yhdessä myös millaisia muita helpotuskeinoja voisi löytyä, ottaisiko lapsi tärkeän lelun mukaan tilanteeseen?

Tutkimuksen/toimenpiteen aikana on tärkeää, että lapselle selostetaan jatkuvasti mitä tehdään eikä tapahdu mitään yllättäviä liikkeitä. Ennakointi toivon mukaan ennaltaehkäisee tilanteita, joissa tutkimus tai toimenpide pitäisi keskeyttää tai sitä ei päästäisi tekemään ollenkaan. Jos tapahtuvaa ei kuitenkaan ole käsitelty lapsen kanssa mitenkään eikä hän ole valmis tekemään yhteistyötä, olisi hyvä saada uusi aika, johon oltaisiin paremmin valmistautuneita.

Tällaisissa tilanteissa lasten tunteiden huomioiminen ja nimeäminen on erityisen tärkeää. Parhaimmillaan lapsi voi oppia, että jännittävältäkin tuntuvista tilanteista selviää ja ikävä tunne voi mennä pois yhtä nopeasti kuin tulikin. Lapselle on oleellista, että hänen tunteitaan ja niiden ilmaisua ei vähätellä. Itkevää ja hätääntynyttä lasta ei tule väkisin hoitaa, vaan ensin pitää saada lapsen tilanne rauhoitettua. Tässä auttaa itse rauhallisena pysyvä aikuinen.

Kuuntele ja kunnioita

Toimi siis lasta kuunnellen ja kunnioittavasti niissäkin tilanteissa, joissa hän ei oman etunsa vuoksi voi kieltäytyä jostain. Näissä tilanteissa on monia kohtia, joissa lapsen omaa toimijuutta ja päätösvaltaa voi vahvistaa, ja niissäkin asioissa, joihin hän ei pysty vaikuttamaan, hän tarvitsee aikaa, kannustusta ja tukea.