Lasten suhteiden romantisointi ja heteronormatiivisuus

Miten heteronormatiivisuus voi näyttäytyä arjen tilanteissa?

Vuonna 2011 syntyneen esikoiseni vauva- ja taaperovuosina vauvatreffeillä ja leikkipuiston hiekkalaatikolla tulin kuulleeksi heteronormatiivista puhetta jatkuvasti – syyllistyin siihen toki itsekin. Kun Ruotsiin syntyi uusi prinsessa vuonna 2012, olin muiden mukana suunnittelemassa, kuin hänestä tulisi juuri minun vauvani, syntymässä pojaksi määritellyn lapsen, tuleva puoliso.

Sinänsä viattomasta ja humoristisesta heitosta kuitenkin paistoi heteronormatiivisuus kilometrien päähän. Mistä vanhempi voisi tietää lapsensa tulevista mieltymyksistä mitään? Entä jos lapseni haluaisikin isona mennä naimisiin Estellen pikkuveljen Oscarin kanssa?

Vaikka ihan tilastojenkin valossa on todennäköistä, että oma lapsi on cis-sukupuolinen (eli hänen sukupuolensa vastaa syntymässä määriteltyä) ja hetero, mahtuu jokaiseen varhaiskasvatusryhmään ja koululuokkaan todennäköisesti ainakin yksi sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöihin kuuluva, monesti useampikin. Olimme sitten vanhempia tai muuten tekemisissä lasten kanssa, tulisi meidän puhua lapsille inklusiivisesti ja huomioiden se mahdollisuus, etteivät meidän oletuksemme ehkä pidäkään paikkaansa.

Varo käyttämästä esimerkiksi tällaisia fraaseja:

  • ”Sinäkin saatat sitten isona löytää oman miehen, jonka kanssa mennä naimisiin.”

  • ”Mennään tänään mun kaverin luo kyläilemään, sillä on meidän Iirolle tyttöystäväkin kun Saaralla on samanikäinen lapsi.”

  • ”Vauvoja saadaan niin että ensin mies ja nainen rakastuu ja sitten…”

Sano sen sijaan:

  • ”Sinäkin voit sitten isona löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa haluat mennä naimisiin.”

  • ”Mennään tänään mun kaverin luo kyläilemään, onpa kivaa kun sieltä löytyy meidän Iiron ikäinen leikkikaveri!”

  • ”Vauvoja tulee perheisiin monilla tavoilla. Yleisintä on se, että yhdellä vanhemmalla on pippeli ja toisella pimppi, mutta…”


Kotileikit heijastavat perheiden moninaisuutta

Kotileikit kuuluivat vakileikkeihin lapsuudessani 80-luvulla ja niin ne tuntuvat olevan muodissa nytkin. Lasten leikit usein peilaavat oikeaa elämää ja oikeita perhesuhteita ja näin myös eri perheiden lasten yhteisissä leikeissä muodostuu monenlaisia perheitä. Leikkejä seuraavan aikuisen on tärkeää antaa tilaa moninaisille perheille – kotileikissä ei tarvitse aina olla isä, äiti, vauva, isosisarus, mummo ja koira. Joskus aikuisen ohjailusta voi olla apua, jos lapsiryhmässä on esimerkiksi voimakkaita mielipiteitä siitä, voiko leikkiperheessä olla kaksi äitiä. Tällöin aikuisen on tärkeä normalisoida asiaa ja kertoa kaikenlaisten perheiden arvokkuudesta. Vaikkei lapsi vielä itse tiedostaisi esimerkiksi seksuaalista suuntautumistaan, häneen jää kuitenkin itämään siemen siitä, että on olemassa monia mahdollisia suhdemuotoja ja perheitä, jolloin aikuisikää lähestyttäessä ja aikuisena on vapaampaa muodostaa omat suhteensa.


Lasten kaverisuhteita ei tule romantisoida

Lasten keskinäisten suhteiden romantisointi ylipäätään on tarpeetonta silloinkin, kun se ei olisi heteronormatiivista. Annetaan lasten leikkiä rauhassa ihan vain kavereina, ja vapaasti kaikkien kanssa. Lapsen tulisi saada kokemusta kivoista leikkihetkistä kavereiden sukupuolista riippumatta, ja aikuisen tukea vuorovaikutustilanteisiin ilman mitään vihjailuja.

Silloinkin, jos nuorempi lapsi itse kertoo, että hänellä on vaikkapa tyttöystävä, on kyseessä aivan eri asia kuin jos 14-vuotiaalla tai 24-vuotiaalla olisi tyttöystävä. Jos lapsi tohkeissaan kertoo tällaisen asian, voi häneltä kysyä esimeriksi että mitä he tekevät yhdessä ja minkä takia kyseinen lapsi on niin kiva kaveri ja kannustaa lasta luomaan hyviä ja terveitä ihmissuhteita ja ja rohkaista häntä kiintymään toisiin ihmisiin – ja tukea silloinkin, kun kaverisuhteet rakoilevat, tulee riitoja tai tärkeä ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Lapseni sai aikoinaan tämän kuvan kaltaisen piirustuksen eskarikaveriltaan. Kuvasta olisi sydämen ja lapsia esittävän kuvan vuoksi voinut nopeasti vetää omat johtopäätöksensä ja kiusoitella lasta siitä, että onko kaveri häneen kenties ihastunut, mutta päädyimme vain yhdessä ihastelemaan kaverin hyviä piirustustaitoja sekä ystävällistä elettä.

Tuleehan sinulle jo kuukausittain ilmestyvä maksuton seksuaalikasvatuksen uutiskirje? Tilaa uutiskirje tästä >>

Taru Salokangas

Taru Salokangas on Squarespace asiantuntija ja markkinoinnin ammattilainen. Blogista ja sivustolta löydät ohjeita sekä vinkkejä Squarespace kotisivujen tekemiseen ja ylläpitämiseen.

https://tarusalokangas.com
Edellinen
Edellinen

Voiko lapsen antaa ottaa nakukuvia itsestään?

Seuraava
Seuraava

Mitä on seksipositiivinen seksuaalikasvatus?